En oo koskaan ollu hyvä ihmissuhteissa.
Oon kuitenki ollut sen verran onnekas,
että en oo joutunut olemaan koskaan yksin.
Mulla on aina ollut kavereita,
vaikka toisinaan olenki tuntenu itseni ylimääräiseks
niin sanotuks kolmanneksi pyöräksi.
En ole koskaan ollut kunnon parisuhteessa.
Parin kuukauden mittasia kokeiluja on ollut,
mutta ahdistun niistä aina ja päätän ne suhteet.
Teen niin aina ennen kun jostakin kerkee tulla mulle tärkee.
Testaan uusia ihmisiä kertomalla asioita musta.
Ja jos ne ei kauhistukkaa ja on silti tukena niin hämmennyn.
En tiedä miten mun pitäis toimia ja ahdistun.
Olo helpottaa vaan, kun katkasen välit.
Mikä mua vaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti