Blogi kuoli melkein ennenku kerkes edes alkaakkaan kunnolla.
Olo oli parempi.
Niin paljon parempi.
Uusi parisuhde toi voimavaroja.
Psykologista tuntui olevan apua.
Lääkkeet tasoitti mieltä.
En muistanut miltä paha olo tuntuu.
Mutta nyt se iski taas.
Ilman mitään syytä.
Herätessä jo nousi kyyneleet silmiin.
En pysty edes kuvailemaan sitä pahaa oloa,
joka mulla on.
Makaan lattialla ja itken,
En saa henkeä.
Oksettaa.
Tuntuu, että kuolen.
Pelottaa, mutta toisaalta ajatus kiehtoo.
Pysyvä helpotus.
En jaksa tätä paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti